Rakas Päiväkirja.....

Tänään oli se päivä mitä mä olen odottanut koko kuukauden (ja enemmänkin). Ei se niin kummoinen ollut. Ei tuntunut joululta. Ei ollu luntakaan.

No, mä heräsin joskus puol yheltätoista, ja menin koirien kanssa lenkille. Varttia yli ykstoista telkkarista tuli Lumiukko, joka me katotaan aina jouluna, ja sitten me koristeltiin olohuonetta ja katottiin jotain ihme Barbi merenneito leffaa, joka tuli telkkarista (joo, joo, se oli ihan kiva :P). No joo... Sitten yhdeltä me mentiin saunaan ja uimaan. Puol kolmelta me oltiin takasin kotona, ja äiti teki jouluruokia valmiiksi. Siinä meni harvinaisen vähän aikaa. Sitten me syötiin (ennätyksellisen nopeesti) ja sen jälkeen avattiin lahjat. Me oltiin valmiita jo kuudelta.

Vaikka ketään ei varmaan kiinnostakaan (varsinkin kun ketään ei kuitenkaan ikinä lue tätä), mä kirjotan tähän nyt listan mitä mä sain joululahjaksi:

• kaks 1000 palan palapeliä (jotka avatessani mä sanoin: Hahhah! Ketä luulee että mä osaisin, saati jaksaisin, tehä nää?)
• Monopoli -turku-
• 5 nuudelia (sisäpiirin vitsi)
• lapaset
• Geisha rasia
• kännykkä pussi
• jurruvillasukat (joissa on sellaset jättimäiset leijonat, vaikee selittää)
• Nasu sukat
• Possu sukat (sellaset "sorkat", joissa on isovarvas erikseen)
• karvasukat
• 3-pack sukat (sen siitä saa kun pistää joululahjatoivelistaan sukkia :D)
• 2008 kalenteri (koira)
• 4 purkkia ananasta (sisäpiirin vitsi)
• Pieni koiratemppukirja
• Koiran keittokirja
• Koirani onni -kirja
• 2 Aku Ankan taskukirjaa
• Hurtta Huumoria -koira vitsikirja
• Tapaus Punahilkka (joka on muuten paras elokuva ikinä, Lumotun Ellan jälkeen. Mä nauroin koko leffan ajan ja melkein pissasin housuuni)
• Vihko
• Possu yökkärit

Tänä vuonna mä sain aika vähän lahjoja. Aikasemmin mä oon saanu paljon enemmän. Äitillä ei nyt oo oikeen rahaa. No, ainakin mä sain enemmän kun yks mun kaveri, joilla ei anneta ollenkaan lahjoja. Se olis kauheeta. :S

Mun isosiskon poikaystävä (tai siis sulhanen, vai miks sitä sanotaan kun ne on kihloissa?) oli tänä vuonna meillä jouluna. Mä en kehdannut olla antamatta sille mitään, mutta mulla ei ollu rahaa, joten mä annoin sille lahjaks kaverilta saamani pähkinäsuklaalevyn (mä en tykkää pähkinäsuklaasta), koska mun isosisko sano että se tykkää mistä vaan suklaasta.

Koulu alkaa tasan kahen viikon päästä. Mä en kestä.

Tänään on 22. päivä joulukuuta, eli joulu on kahden yön (eli perjaatteessa vaan yks päivä, jos tätä päivää ei lasketa) päästä. Mä en malta odottaa. Äiti tosin kertoi mulle, että mulle on ostettu paljon vähemmän lahjoja kun muille, koska sillä loppu rahat kesken. Se lupasi sitten ostaa myöhemmin jotain (just joo). Nyt mä ajattelen että ei se varmaan haittaa, kyllä mä selviän ilosena joulusta, mutta kun mä mietin sitä tarkemmin, mulla on varmaan tosi surullinen olo jouluna. Eihän niitten lahjojen pitäis olla se kivoin juttu, jota odottaa, mutta niin se vaan on. Se joka väittää muuta, valehtelee.

Meille on tulossa tänään hoitoon äitin kaverin kolme kissaa. Sillä kaverilla on jotain seitsemän kissaa, mutta ne muut menee jonnekkin muualle hoitoon. Mitäköhän siitäkin tulee kun meillä on kolme koiraa, yksi kissa ja kaiken päälle joulukuusi, joka tulee varmaan olemaan aika ruuhkainen... Ne kissat ei ole edes tottuneet koiriin. Eli meidän pitäisi totuttaa kissat koiriin ja toisinpäin (vaikka meidän koirat onkin jo tottunut meidän omaan kissaan), vahtia ettei kissat kiipeä kuuseen ja kaada sitä, katsoa että ne vieraat sisäkissat ei pääse karkaamaan ulos, vaikka samalla kun me päästetään oma kissa pihalle ja ties mitä vielä... Hitsit. Mä ajattelin lyödä perheen kanssa vetoa siitä kuinka monta kertaa kuusi kaatuu. Mä veikkaan seitsemää. Me kyllä pikkusiskon kanssa laitettiin kuuseen sitruunaa, koska kissat vissiin vihaa sitä hajua, mutta pitääköhän se ne poissa? Ehkä, ehkä ei.

 

Keskiviikko yöllä alko joululoma, vihdoinkin. Mä sain kauhukseni kuulla, että loma on vaan kaks ja puol viikkoa. Hirveetä! Sitten sen jälkeen pitäis taas jaksaa olla koulussa melkeen puol vuotta. Ei jaksa! Ehkä mä kehitän itelleni jonkun vakavan taudin. Tai katkasen jalkani.

Jouluaattoon on enää kolme päivää (jos tämä päivä lasketaan mukaan, nyt on vasta aamu)! Jippii! Ensimmäistä kertaa piiiiiitkään aikaan mulla ei oo mitään tietoa mitä mä saan lahjaksi. Mä en tiedä yhtä ainutta asiaa.

Mun pitäisi loman aikana kirjottaa kaks sivua tosi pientä tekstiä Suomen sisällissodasta. Mä sain historian kokeista vähän huonot numerot (= 5 molemmista), joten opettaja anto mun tehä aineen, että mun numero paranis... Mun pitäis pistää siihen mukaan mun omia mielipiteitä ja kertoa että miksi siitä puhutaan eri nimillä ja ketkä käyttää mitäkin nimeä. Vaikeeta, tosi vaikeeta... Ehkä mä siitä jonkun seiskan saan...

Mä latasin eilen mun koneelle eMulen, jolla voi ladata netistä musiikkia, leffoja, kuvia, videoita ym. Se on ihan hyvä ohjelma. Se vaan on ärsyttävää, että mun tietokoneen äänikortissa (tai jossain, en mä tiedä, iskä sano jotain äänikortista) on jotain vikaa, eikä se suostu soittamaan niitä, tai siis ne äänet ei kuulu. Se on ihan tajuttoman ärsyttävää. Mä latasin vaikka mitä, Anna Abreuta, Arvil Lavingea, Aron Carteria, Jukka Poikaa, Anne Hathawaytä ja Smurffeja :D. (Tosta taas tajuaa miten surkea musa maku mulla on, mutta en mä sille voi mitään, mä tykkään siitä mistä tykkään). Ja nyt mä en voi kuunnella mitään niistä!! Pyh. Ja iskä on vaimonsa ja vauvansa kanssa, eikä sillä oo aikaa tulla korjaamaan  sitä äänikorttia. Oikeesti, siinä menis enintään puol tuntia, eikä sillä muka oo aikaa tulla tänne korjaamaan sitä! Me asutaan alle kymmenen kilsan päässä siitä!

Mua ärsyttää.

 

Mä tajusin just että joulu on vähän reilu viikon päästä! Mulla on onneksi ostettu lahjat jo kaikille, eikä niistä ole stressiä enää. Mä ostin lankakerän, josta mun oli tarkotus tehdä mun pikkusiskolle kaulaliina, mutta mullahan on aikaa enää viikko! Ja mähän olen niin patalaiska, että enhän mä sitä valmiiksi saa.
Tänään mulla on ollut vähän parempi olo taas, enkä mä ole mitenkään hirveän surullinen, mutta ehkä se siitä vielä muuttuu, kun joku typerä meidän luokkalainen tyttö sanoo taas jotain ilkeästi.
Osasyy siihen, että mä olen tänään vähän onnellisempi, on se, että mä tajusin miten paljon mun koirani rakastaa mua. Niin pieni asia. Kun mä olin saamassa sitä koiraa (meidän 3. koira), mä sanoin kaikille, että se on sitten MUN koira (sijoituspapereissakin lukee niin), ja mä haluan että se tykkää musta eniten (niin lapselliselta kuin se kuulostaakin). Nyt kun se on ollut meillä jo melkein kaksi kuukaautta, niin se palvoo mua. Se seuraa mua kaikkialle ja muutenkin osottaa että se tykkää musta. Ei se muille sillä tavalla ole. Se on vaan jotenkin niin ihanaa. Mä en kestäis jos sille tapahtuis jotain.
Meillä on koulua enää 3 päivää. Maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona on vielä koulua, ja keskiviikko iltana joskus klo. 10 meillä alkaa joulujuhla, ja se loppuu kolmelta yöllä. Siellä on yleensä ollut ihan kivaa.
Tänään mä tein toffeeta. Mä oon nyt reilun viikon sisällä tehny sitä kolme kertaa. Se vaan on niin hyvää... Tällä kertaa se vaan meni ilmeisesti pilalle. Höh. No jaa, ehkä mä kestän sen.

Mä olen surullinen.
Mä en tiedä mistä se johtuu, mulla vaan on sellanen tosi surullinen olo ja mua itkettää. Ehkä se johtuu siitä, että mä olen saamassa äidinkielestä vitosen todistukseen, ehkä se johtuu siitä, että mä en ikinä tee mitään. Kaikki menee rutiinilla.
Toi vitonen äikästä on muuten mielenkiintonen juttu. Ala-asteella opettaja kehu mua aina siitä miten taitava mä olin kirjottamaan, ja mulla oli ysi todistuksessa, kymppi jos olisin ikinä muistanut/jaksanut tehdä läksyt. Mä olin omasta mielestänikin hyvä. Kunnes: BÄNG! Typerä yläasteen äikän opettaja antaa jokaisesta aineesta jokaiselle jonkun seiskan. Sitten mä en enää jaksanut tehdä ja palauttaa niitä. En vaan yksinkertasesti jaksanu, joten mun numero laski seiskaan. Ja nyt viime jaksossa mä en ollut palauttanut yhtään ainetta, joten se laskee vitoseen. Parantaa hirveästi mun jo niin mahtavaa oloani. Just joo. Mä en kestä.